Päätin nyt sitten perustaa tälläisen blogin, J'espère que d'aimerin. Tuttavallisemmin rakkaudentoive tai JQD.
J'espère que d'aimer - lausehan on ranskaa ja tarkoittaa toivon rakkauden aikaa. Sellaista elämäni nimittäin on tällä hetkellä, toivon epätoivoisesti rakkauden aikaa.
"Live today, forgot the past."
Pitäisikö minun kertoa hieman itsestäni?
No, olen tyttö -97. Parhaassa iässä siis, 15 täytin huhtikuussa. Olen 163 cm pitkä, painoani en kerro, vaikkei se olekkaan suuri numero ja olen aivan tavallisen painoinen. Asun, ah niin ihanassa, Itä-Suomessa. Pakko myöntää, että elämä on täällä aina toisinaan hyvin outoa. Käyn aivan tavallista yläastetta, kahdeksannetta vuottani. Isona haaveilen työskenteleväni lasten tai kukkien parissa.
Vanhempani ovat eronneet, asun uusioperheessä.
Ja jos voisin, laulaisin sydämeni pohjasta tunteistani, kokemuksistani, huolistani jne. Mutta kun siinä on yksi ongelma; lauluääneni on aivan kamala. Ennen se oli parempi, nykyään en voi enää kunnolla laulaa, sillä ääneni on heikko. En tupakoi, mutta keuhkoni ovat vain surkeat. Syytä en tiedä, mutta ei syyn tietämisellä mitään hyötyä olisikaan.
" Tänään on eilen pelkäämämme huominen. "
Palasin vasta äsken (20.4) vaihdosta Unkarista. Olin siellä kymmenen päivää ja se oli ikimuistoinen kokemus, suosittelen vaihtoon lähtemistä. Ihaninta siellä oli, että tutustui unkarilaisiin sekä suomalaisiin, jotka olivat mukana. Yhteensä meitä oli kaksikymmentä, kuusi poikaa ja neljätoista tyttöä sekä kolme opettajaamme. Yksi heistä, ainut miesopettaja mukana, sai lempinimen bocsi. Se tarkoittaa anteeksi, sillä hän oli jatkuvasti pyytämässä anteeksi :) Itse kutsuin häntä nimellä kiusaaja, sillä hän oli koko ajan pelottelemassa lentokoneen tippumisella sun muulla. Eivät opettajat saa tehdä niin, eiväthän? Ihanaa reissussa oli myös se, että sain olla lähellä ihastustani, niin auton lavalla ( olimme metsässä ottamassa kuvia, samassa kyydissä oli seitsemän ihmistä. Kolme poikaa ja neljä tyttöä. Pojista yksi ei osannut pitää turpaansa kiinni ja hänet aiottiin tiputtaa kyydistä. Ikävä kyllä, hän pysyi kyydissä. Samoin hänen reppunsa. Sen jälkeen en kyllä tuntenut jalkojani kun yksi pojista istui rötkötti puoliksi niiden päällä. Mutta hauskaa oli, jos ei meluajaa lasketa mukaan. ) Suosittelen myös Unkariin matkustamista, sillä keväällä se on äärimmäisen kaunis, varsinkin Budapest ( pääkaupunki) sekä toiseksi suurin kaupunki Debrecen, jossa olimme vaihdossa. I miss there..
That's all I can say. Goodbye, for while :)
